Pasianssi on yksi maailman suosituimmista ja tunnetuimmista yksin pelattavista korttipeleistä. Sen parissa voi sekä viettää rennosti aikaa että kehittää omaa kärsivällisyyttä, ongelmanratkaisutaitoa ja strategista ajattelua. Pasianssipelejä löytyy nykyään monia erilaisia, ja niitä voi pelata sekä perinteisellä korttipakalla että tietokoneella tai älypuhelimella. Koska valinnanvaraa on paljon ja suurin osa pasiansseista on helppo oppia, voi sitä pelata kuka tahansa.
Pasianssi, eli Solitaire, on yksin pelattava korttipeli, jossa on yleensä tarkoituksena järjestellä pelikortit tiettyyn ennalta määrättyyn järjestykseen maittain ja numerojärjestyksessä. Myös korttien siirtämiselle on annettu tietyt säännöt. Yleensä niitä voidaan pinota päällekkäin numerojärjestyksessä tai sitten niistä voi muodostaa pareja pelin variaatiosta riippuen. Jotta pasianssi olisi mahdollista voittaa, tarvitsee pelaajan osata tehdä strategisia päätöksiä, jotta kaikki kortit saa järjesteltyä pelipöydälle oikein.
Pasianssi on säännöiltään yleensä hyvin yksinkertainen. Pelaajien on yleensä mahdollista virtuaalisessa pasianssipelissä valita pelin tasoksi joko helppo, keskitaso tai vaikea. Näin ollen jokainen pelaaja saa tarpeeksi haastetta itselleen omiin taitoihin nähden.
Korttien jakaminen on yleensä pääosassa pasianssipelissä. Esimerkiksi Klondike-pasianssissa kortit jaetaan seitsemään pinoon siten, että vasemmanpuoleisimmassa pinossa on yksi kortti, seuraavassa kaksi, kolmannessa kolme korttia ja niin edelleen. Vain pinojen päällimmäiset kortit ovat näkyvissä ja muut kortit ovat kuvapuoli alaspäin, kunnes ne käännetään toisin päin pelin edetessä.
Pelipakasta jäljelle jäävät kortit muodostavat nostopakan, josta voi tarvittaessa nostaa käyttöön lisäkortteja.
Pasianssissa pelipöytä on erittäin tärkeässä roolissa, sillä sieltä löytyy kaikki peliin tarvittavat seikat. Pelipöydälle asetellaan pelikortit yleensä tiettyyn järjestykseen. Lisäksi sieltä löytyy nostopakka sekä paikat lopullisten korttipinojen pinoamiselle.
Pasianssi on läpäisty silloin, jos pelaaja onnistuu järjestelemään kortit pelipöydälle tiettyyn järjestykseen. Yleensä kortit on pöydällä satunnaisessa järjestyksessä ja pelaajan tulee siirrellä niitä pelipöydällä, jotta alla olevat kortit vapautuvat. Koska kortit tulee saada numerojärjestykseen, ei pelin läpäiseminen ole aina mahdollista. Tämä johtuu siitä, että pelin ratkaisemisen kannalta olennainen kortti voi olla pakan alimmaisena, eikä sitä saa sieltä paljastettua millään liikkeellä. Pelissä ei siis ole aina mahdollisuutta voittaa.
Pasianssissa peli yleensä laskee itse pisteitä, jos sitä pelaa virtuaalisena versiona. Pisteidenlasku määräytyy pelattavan pasianssipelin mukaan, mutta esimerkiksi Klondikessa ne lasketaan seuraavasti:
Pelaaja siirtää kortin pelikentällä: +5 pistettä
Pelaaja siirtää kortin lopulliseen pinoon: +10 pistettä
Pelaaja nostaa kortin nostopakasta: -1 piste
Peliä on pelattu 2 minuuttia: voidaan miinustaa 1-2 pistettä
Pasianssin alkuperästä ei ole olemassa täysin varmaa tietoa, mutta sen ajatellaan olevan peräisin 1700-luvun Euroopasta. Pelin suomenkielinen nimi Pasianssi juontaa juurensa ranskalaiseen nimeen Patience. Pelin alkuaikoina sitä pelattiin fyysisillä pelikorteilla ja sitä käytettiin hyväksi esimerkiksi ennustamisessa. 1800-luvun aikana pelin suosio kasvoi ja se tuolloin levisi joka puolelle Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.
Maailmanlaajuiseen suosioon pasianssi nousi 1900-luvulla. Todellinen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta silloin, kun Microsoft sisällytti Klondike-pasianssin Windowsin käyttöjärjestelmään. Samaan aikaan Windowsille tuli myös Hertta peli, Miinaharava ja Vapaakenttä. Sitä kautta pasianssi levisi miljoonien tietokoneen käyttäjien keskuuteen, ja siitä tuli yksi maailman suosituimmista yksinpeleistä.
Jotta pasianssi olisi mahdollista voittaa, tulee pelaajalla olla kärsivällisyyttä. Lisäksi hänen tulee osata ajatella strategisesti, jotta kaikki kortit saa järjesteltyä oikeaan järjestykseen. Tässä on muutamia hyviä strategioita, jotta voit voittaa pasianssin entistä todennäköisemmin:
Pyri mahdollisuuksien mukaan paljastamaan alla olevia kortteja nopeasti.
Älä siirrä kortteja lopulliseen pinoon ennen kuin olet varma, ettet tarvitse sitä enää pelikentällä.
Jos pelikentälle tulee tyhjä väli, käytä se harkiten hyödyksesi. Siihen voi olla viisainta siirtää kuningas.
Jos sinulla on käytettävissäsi useita eri siirtoja, arvioi, mikä niistä avaa sinulle useamman siirron seuraavilla kierroksilla.
Mieti peliä aina useampi siirto eteenpäin.
Pasianssista on olemassa monia erilaisia variaatioita. Kukin pasianssi tarjoaa omalla tavalla haastetta, ja ne toimivat hieman eri tavalla. Tutustutaan seuraavaksi tarkemmin erilaisiin pasianssipeleihin.
Spider pasianssi on yksi kaikkein haastavimmista pasiansseista. Se vaatii pelaajalta sekä kärsivällisyyttä että strategista ajattelua. Peliä pelataan kahdella korttipakalla, ja tavoitteena on järjestää kortit maittain numerojärjestykseen kuninkaasta ässään. Kortteja voi liikuttaa pelipöydällä vain oikeassa järjestyksessä, ja isompaa pinoa voi siirtää vain, jos siinä olevat kortit ovat kaikki samaa maata. Spider-pasianssia voi pelata useammalla eri vaikeustasolla. Voit valita yksi, kaksi tai neljä maata, joista neljän maan peli on kaikkein haastavin.
Pyramidi-pasianssissa kortit asetetaan pelipöydälle pyramidin muotoon pelin nimen mukaisesti. Pelaajan tehtävänä on poistaa pyramidista kortteja niin, että hän muodostaa korttipareja, joiden yhteenlaskettu summa on 13. Kuningas voidaan poistaa pyramidista sellaisenaan, sillä sen arvo yksinään on 13. Muuten pelaaja voi poistaa pyramidista esimerkiksi 7 ja 6 parin, sillä 7+6=13.Haastavan pelistä tekee se, että pelaaja voi poistaa vain niitä kortteja, jotka ovat vapaina pyramidin alaosassa. Hän ei voi siis poistaa ylempänä olevia kortteja ennen kuin hän saa ne vapautettua toisten korttien alta.
Klondike on hyvin klassinen pasianssi. Siinä kortit jaetaan seitsemään eri pinoon pelipöydälle siten, että vain pinon päällimmäinen kortti on näkyvissä. Tavoitteena on järjestellä kortit numerojärjestyksessä ässästä kuninkaaseen maittain. Pelaaja voi pelipöydällä siirtää kortteja toisten korttien päälle laskevassa numerojärjestyksessä niin, että joka toinen kortti on punainen ja joka toinen musta.
Solitaire on yleisnimitys yksin pelattaville pasianssipeleille, mutta usein sillä viitataan nimenomaan Klondike-pasianssiin. Tavoitteena on saada järjesteltyä 52 kortin korttipakka maittain ja numerojärjestykseen ässästä kuninkaaseen. Kortteja voi siirrellä pelipöydällä toistensa päälle numerojärjestyksessä ja joka toisen kortin tulee olla eri väriä.
Vapaakenttä-pasianssi eroaa monista muista pasianssipeleistä siinä, että kaikki kortit ovat näkyvillä pelipöydällä heti pelin alusta asti. Pelaajan tavoitteena on järjestellä kortit pöydälle numerojärjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Kunkin maan tulee olla omassa pinossaan. Pelin nimen mukaisesti pöydältä löytyy niin sanottuja vapaakenttiä, joita voi hyödyntää korttien järjestelemisessä. Koska kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä, voittaminen riippuu enemmänkin pelaajan taidosta eikä niinkään tuurista. Lähes jokainen Vapaakenttä-peli on siis voitettavissa, jos pelaaja vain onnistuu suunnittelemaan siirtonsa hyvin.
Pasianssissa korttien jakaminen riippuu täysin pelattavasta pelistä, mutta yleisesti ottaen ne järjestellään pelipöydälle riveihin ja pinoihin. Pinojen päällimmäiset kortit ovat näkyvissä ja loput kortit ovat kuvapuoli alaspäin. Lisäksi apuna on yleensä nostopakka, josta voi ottaa peliin mukaan lisää kortteja, mikäli tarvitsee.
Pasianssissa korttipakkojen määrä riippuu täysin pelattavasta pelistä. Yleisimmin käytössä on yksi perinteinen 52 kortin korttipakka, mutta joskus voi olla myös useampi.
Ei voi. Tähän vaikuttaa sekä korttien jakaminen pöydälle satunnaiseen järjestykseen että pelaajan tekemät siirrot pelipöydällä. Joissakin pasiansseissa, kuten Klondikessa, osa peleistä on ratkaisemattomia, vaikka pelaaja tekisi parhaat mahdolliset siirrot.
